"Unelmani on kuolla saappaat jalassa" : fenomenografinen analyysi eläkeläisten ikääntymiseen liittyvistä käsityksistä

Tässä pro gradu – tutkielmassa ollaan kiinnostuneita ikäihmisten kirjoitetun äänen kuulemisesta. Elinajan pitenemisen myötä ikääntyneen väestönosan määrä kasvaa yhteiskunnassamme huomatta-vasti, joten ikäihmisten erityistarpeisiin on syytä kiinnittää huomiota. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata kaikkien hyvinvointi silloinkin, kun ikäihmisiä elää keskuudessamme yhä enemmän. Tut-kielman tarkoituksena on etsiä ikäihmisten kirjoitusten avulla vastausta siihen, millainen käsitys ikäihmisillä on omasta vanhenemisestaan ja miten yhteiskunnan vanhuskäsitys näyttäytyy ikäihmis-ten käsityksissä. Lisäksi tarkastellaan sitä, haluavatko ikäihmiset samoja asioita kuin yhteiskuntaa edustava ikääntymispoliittinen järjestelmä. Tutkimuksen empiirinen aineisto (n=21) kerättiin eläkeläisille suunnatun kirjoituspyynnön avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa, jonka kiinnostus kohdistettiin käsityk-siin eli siihen, miten maailma rakentuu ikäihmisten tietoisuudessa. Tutkimuksen analyysin ensim-mäisessä vaiheessa huomio kiinnitettiin ensimmäisen asteen kategoriatyyppeihin, joiden avulla il-mennetään yksilötason objektiivista todellisuutta. Analyysin toisessa vaiheessa tarkasteltiin ikäih-misten todellisuuden rakentumista sosiaalisesti ja konstruktiivisesti, jonka perusteella muodostettiin käsitys sosiaalisen vanhenemisen ilmenemisestä yhteiskunnassa. Samalla otettiin huomioon myös yhteiskunnan vanhuskäsitys eli ne tavat, joilla ikäihmisiä ja ikääntymistä kohdellaan yhteiskunnassa. Analyysin viimeisessä vaiheessa muodostettiin ikäihmisten kirjoitusten perusteella ylemmän tason kategoriat eli viisi ikäihmisyyttä kuvaavaa arkkityyppiä, jotka kuvaavat erilaisia ikäihmisenä olemisen tapoja tässä aineistossa. Tämän pro gradu – tutkielman tulokset osoittavat, että ikäihmisten käsitykset omasta ikääntymises-tään ovat yhtä kaksijakoiset kuin yhteiskunnassamme vallitsevat vanhuskäsityksetkin. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että ikäihmiset suhtautuvat omaan ikääntymiseensä huomattavasti myönteisemmin kuin yhteiskunnan ja ikääntymisen väliseen suhteeseen. Näyttää siltä, että ikäihmiset kokevat yhteiskunnan vanhuskäsityksen uhaksi ikääntymiselleen. Tutkimukseni johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikäihmisyys ilmenee monin erilaisin tavoin. Ikäihmiset ovat heterogeeninen ja monenlaisia yksilöitä sisältämä ryhmä, jota ei voi kohdella yhtenäisenä joukkona. Yhteiskunnalta edellytetään erityistä herkkyyttä, jotta tulevaisuudessa olisi mahdollista saavuttaa hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Abstract in English